Kuten edeltävässä kirjoituksessani mainitsin, on aiheeni antanut odottaa itseään enkä paniikinomaisen pohdinnan jälkeen ole päässyt sen jäljille. Nyt voin kuitenkin huokaista helpotuksesta ja alkaa työstää ideapaperiani helpottuneena. Esittelin nimittäin kandiohjaajalleni aiheen, joka sai häneltä kannatusta. Ryhdyn tutkimaan opettajien kokemuksia luokkahuoneessa käytettävistä opetuspeleistä. Haluan selvittää, uskovatko opettajat pelien olevan hyödyllisiä oppilailleen vai ainoastaan kevyitä taukoja opetukseen. Ideapaperia kirjoittaessa saan rajattua tutkimusaluettani sekä – kysymyksiä vielä tarkemmin, mutta tämä on lähtötilanteeni.
Päädyin aiheeseeni osittain sattumalta. Opiskelen pääaineenani digitaalista kulttuuria ja viime keväänä kiinnostuin digitaalisesta pelaamisesta. Tein kirjallisuuskatsauksen sosiaalisen konstruktionismin kurssille siitä, kuinka digitaalisesta pelaamisesta on tullut poikien juttu. Käytin kyseisessä kirjakatsauksessa lähdeaineistonani kolmea artikkelia teoksesta Mariosofia (toim. Erkki Huhtamo ja Sonja Kangas) sekä osaa Petri Saarikosken väitöskirjaa Koneen lumo. Aihe kiehtoi suuresti ja kiehtoo edelleen. Mutta ilman aikakonetta minun on mahdoton saada empiiristä aineistoa asiasta ja kuten meille jo orientaatioluennolla sanottiin: TIIVISTÄKÄÄ! Kandityössä ei ratkaista Venäjän vallankumouksen syitä. Aiheen on oltava sopivan pieni, muutoin rasvaan köyttä huomaamattani.
Pelitutkimus ei jättänyt rauhaan vaan jatkoin aiheeni etsimistä sen parista. Luin Pelitutkimuksen vuosikirjaa (http://www.pelitutkimus.fi/) ja toivon aiheen vain tippuvan syliini. Näin ei tietenkään käynyt. Annoin siis paniikki-itkujen jälkeen itselleni aikaa rauhoittua ja lähdin kirpparikierrokselle. Kirpputorilla päädyin pöydän ääreen, jossa myytiin kotikäyttöön suunnattuja opetuspelejä. Tunnistin niistä yhden ja nostin sen käteen. Ja jos teillä koskaan on tullut tunnetta siitä, että planeetat loksahtavat kohdalleen, niin siltä minusta tuntui samalla hetkellä.
Aihe on tuttu, sillä olen koulutieni aika törmännyt usein opetuspeleihin. Kuten jo kävi ilmi, pelasin muutamaa jo unohtunutta opetuspeliä kotioloissa. Opiskelin myös yläasteen kahdeksannen luokan englannin pienryhmässä ja tuolloin pääsin kosketuksiin kouluihin suunniteltuihin opetuspeleihin. Ollessani kouluavustajana pelasin samankaltaisia pelejä oppilaiden kanssa. Aihe on siis osittain tuttu ja siksi siihen lienee helpompi sukeltaa. Ja tiedän, että vaikka itse tätä aiheitta ei ole tutkittu pahemmin (ei vielä ole tullut vastaan, mutta tutkimushan sen vain paljastaa) aihettani sivuavaa tutkimusta on tehty.
Nyt aihe on siis olemassa ja tutkimus voi alkaa. Tämä on hyvää aikaa, sillä en vielä tiedä mitä kauheuksia vuosi tuo tullessaan. Luovastakin työstä 5 % on inspiraatiota ja 95 % perspiraatiota. Mutta mitäpä siitä, itse olen tieni valinnut ja ylpeänä aion kulkea sen loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti